Historia

Ensimmäinen bändiin liittyvä mielikuva on vuodelta 1990, jolloin laulaja/kitaristi Sami Arojoen ystävä lainasi hänelle Status Quon ”End Of The Road” – keikkavideon. Järki lähti saman tien. Videon avauskappale ”Caroline” oli jo tuttu Kari Peitsamon Skootterin keikoilta. Seuraavana biisinä tuli ”Roll Over Lay Down” ja viimeisetkin järjenrippeet olivat haihtuneet maailman tuuliin : tässä se on! Rockbändi, joka ei inise ja vikise maailman kurjuutta, komppi jyrää raskaana ja laulumelodiat ovat kauniita, kaksiäänisiä ja täysin vastakohtaisia rankalle kompille. Saman tien Arojoki soitti levykauppaan ja kysyi onko heillä Quo – videoita myynnissä; viisi oli myynnissä ja viisi ostettiin. Quo – tauti oli tarttunut ja peli oli menetetty, it´s time to boogie! Arojoki soitti muutamia Quo – biisejä jo silloisen bändinsä kanssa, joka keikkaili silloin tällöin.

Varsinainen Status Quo Tribute – orkesteri käynnistyi 90 –luvun alkupuolella, kun samaan treenikämppään, ja vielä samaan aikaan, osuivat Löysä Lehtonen ja Johnny Clock. Nyt Quo – kokoonpano oli saanut alkunsa! Eri vaiheissa mukana olivat myös laulajan veli Tomppa ja Lovegun Tuominen, mutta kumpikaan ei aivan täysillä sisäistänyt tai halunnut sisäistää Quon olemusta. Se, että A –duuria soitetaan minuutti putkeen ei tainnut olla heille niin valaistunut kokemus kuin muille, hehee!

Sitä vastoin Löysä ja Mr. Clock ymmärsivät ja sisäistivät bändin olemuksen täydellisesti : komppi on kaikki kaikessa!

Kun sen saa kulkemaan, voi siihen päälle soitella mitä vaan! Bändi aloitti heti ankaran treenaamisen ja myös keikkoja tuli kokoajan lisää. Vuonna 2000 nauhoitettiin viiden biisin ep, jota on kehuneet Quo – fanit Englannista ja Australiasta saakka. Vuosien ankara diggailu ja treenaaminen ei ole mennyt ainakaan täysin hukkaan! Ep:llä on mukana myös Lovegun Tuominen, jolle vielä kiitokset, hoidit homman hienosti! Ep äänitettiin lähinnä demokäyttöön, eikä sitä ole virallisesti saatavilla.

2000 - luvulla bändin toiminta on koko ajan kiihtynyt, 2000 - luvun alun mukana miksaajana oli huippuammattilainen Hannu Yli-Tuomola, joka nykyään on Varjokuva-yhtyeen miksaajana. Hannulla oli kaikki hommat aina viimeisen päälle hoidossa, tarvitsi bändi mitä vaan; hyvää miksaajaa, kunnon valoja,
uuden kihlatun tai vaikka hätäsektion, Y-T oli mies paikallaan. Suuret kiitokset hänelle yhteisistä hetkistä!

2000-luvulla keikkailtiin triona ja näytti hetken siltä, ettei sopivaa neljättä jäsentä tästä maasta löydy, kunnes bändin kohtasi todellinen onnenpotku! Saimme toiseen lauluun ja kitaraan Petteri Kilven, miehen, joka on todella nostanut bändin profiilia ja jonka ansiosta hommat rullaavat nykyään aivan eri meiningillä kuin ennen. Kilpi asetti ainoaksi ehdoksi bändin liittymiselle sen, että hän ei soita sooloja. Mikä puolestaan todisti, että hän oli omaksunut Parfittin osan täydellisesti, Parfitthan ei sooloja soittele, vaan on The Rockin´ Metronome, joka junttaa Quo-biisien kompit voimalla ja silti samaan aikaan leppoisalla svengillä. Huomasimme saman tien, että Mister Kilpi oli juuri sitä mitä kaipasimme ja enemmänkin, mies suhtautuu tekemisiinsä hartaudella, josta meillä oli paljon opittavaa. Peten soittotyyli ja laulusoundi sopivat kertakaikkisen loistavasti bändiin ja tuovat paljon lisää meidän musiikkiimme.

Hänen ansiostaan olimme tuota pikaa nauhoittamassa “Live In Studio”-cd:tä, jonka Pete myös tuotti/miksasi/masteroi, omassa studiossaan. Pitkälti hänen loistavan miksauksensa ansiosta, levystä tuli todella onnistunut. Levy on saanut runsaasti kehuja Quo-faneilta ympäri maailmaa ja olemme itsekin äärimmäisen tyytyväisiä levyyn.

Status Quo Tribute on nykyään jo todella kokenut keikkajyrä, jolle yleisön viihtyvyys on olennaisinta, siksi show-meininkiin on panostettu ja kaikessa toiminnassa otettu yleensäkin yleisö huomioon.

Tällä hetkellä kaikki näyttää oikein hyvältä, meillä on kasassa kaikkien aikojen kokoonpano, rock´n´rollin ilosanoma leviää vauhdilla, toivotamme kaikki mukaan bileisiin, LET`S ROCK!